Joko saa rentoutua?

Viimeiset Kokoun joulutilaukset lähtivät postiin eilen, ja yhtäkkiä kaikki kiire - siis ainakin työhön liittyvä hellitti samantien. Ikinä en ole näin myöhään joulukuussa tehnyt joululaatikoita, tai hankkinut ja paketoinut lahjoja mutta nyt sekin alkaa hellittää. Ja ehkä alan sisäistämään myös, ettei sen kaiken tarvitse olla täydellistä. On ihan ok, jos en kerkeä tekemään itse joulutorttujen taikinaa. Maailma ei pääty siihen, että emme askarrelleet itse juuri mitään joulukoristeita lasten kanssa tänä vuonna. Kumma miten elämäntilanne vaikuttaa välittömästi omiin standardeihin näin. Huomenna teen vielä peruna- ja porkkanalaatikot kuitenkin, kun viikonloppu menee hautajaisissa ja ensimmäisten jouluvieraiden kanssa täällä kotona. Huomenna viimeistään myös kuusi pääsee koristamaan olohuonetta. Jos tällä kertaa osaisi valita sellasen maltillisen kokoisen, niin ei nuorempaa kissaa tarvitse neljästä metristä pyydystää. Viime vuonna tuli vahingossa taas jättikuusi, kun enhän minä osannut rautakaupan parkkiksella sitä korkeutta sen kummemmin hahmottaa. Se sidottiin kissan varalta latvasta verhotankoon ja hyvin pysyi pystyssä :)

Marjaoksat ovat muuten ihan omiaan tuomaan joulufiilistä! <3

Ihanaa Joulua!

T. Johanna & Kokou

Eteinen, järjesty!

Ne pienet asiat, joita ei aina osaa arvostaa tekevät arjesta vähän helpompaa. Näihin kuuluu eteisen järjestys. Meillä vaihtui epämääräiset säläkorit vanerista tehtyyn minilaatikostoon, jonka maalasin samalla harmaalla kuin eteisen yhden seinän ja tein dymolla selkeät merkinnät joka laatikolle. Hyvästi epämääräinen sälä!

Seinälle laitoin Ikean muistitaulun, jonka metalliosat maalasin ensin kuparimaalilla. Taulu on ihan mahtava muuten, mutta on hieman käyrällä eikä pysy suorasti seinää vasten kun roikuu yhden naulan varassa. Vinkkejä suoristamiseen otetaan vastaan! Muistitaulun viereen pääsi kuva isomummista ja mummista.

Jouluun kuuluu jouluistutukset, ja hyasintit ja amaryllis tuovatkin heti sitä joulufiilistä, mitä olen kaivannut. Yleensä olen kattanut istutuksen sammaleella, mut nyt en vaan ole saanut aikaiseksi kaapia sammalta pihan reunoilta. Kivet ja kävyt hoitavat asian toistaiseksi. Kissan raapima sohva piristyi tai ainakin sai uuden talvisemman lookin 1x2 Seitti-tyynyllä.

Tontut olivat myös käyneet jättämässä tänään pienet paketit lapsille ovelle :) Tänään lupasin viettää pikkujouluja lasten kanssa, eli piparkakkutalon tekoa luvassa, joulumusiikin, glögin ja riisipuuron kera! Paketeista löytyi mm. palapelit, joihin piirretään itse kuva, ja tontut löysivät ne kätevästi 3 kpl pakkauksessa Granitista ;)

Joulua näkyvissä

Joulukiireiden vuoksi on blogi jäänyt vähemmälle huomiolle, pahoittelen! Olen yllättynyt miten vähän olen kerennyt panostamaan omaan jouluun täällä kotona tähän mennessä, kun yleensä kotimme muuttuu jouluparatiisiksi jo marraskuun puolessa välissä. Tällä viikolla kuitenkin muutos alkoi näkyä ja joulu hiipi meidän kotiin varovaisesti, mutta näkyvästi. Tänään hankin ensimmäisen hyasintin, ja ripaus kultaa löytyy sieltä täältä. Piparit nököttävät lasipurkissa keittiön hyllyllä ja itsetehty kranssi on ovessa. Löysin Kirkkonummen Maatilapuodista ihanan punaisia kotimaisia omenia, jotka toimivat hyvin joulun pakollisena punaisena ruokapöydällä.

Jotenkin huomaan itsestäni talven tulon myötä myös pikkutarkan järjestäjän pyrkivän esiin. Ehkä kun viettää enemmän aikaa sisällä ja kotona, siisteys tuntuu tarkemmalta ja täytyyhän niille kaikille lasten ulkovaatteillekkin löytää taas paikat? Eteisen pikkusälät ja keittiön puhdistusvälineet ovat saaneet uudet paikat, jotka vielä hakevat loppulista muotoaan. 

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Sarasvuo

Olin eilen vieraana Sarasvuo-ohjelmassa puhumassa tärkeästä aiheesta. Osa ehkä järkyttyi, osa herkistyi. Osa piti asiaa liiankin rankkana, ja moni yllättyi aiheesta. Lähes kaikki palaute, mitä olen saanut sisältää kuitenkin saman viestin; tämä aihe on tärkeä. Ja positiivista palautetta on tullut runsaasti, kiitos kaikille siitä.

En ole ikinä jännittänyt mitään niin kuin jännitin eilen, kun istahdin sille viininpunaiselle tuolille. Keskityin Jariin ja jotenkin ne minuutit katosivat niin äkkiä. Aiheesta olisi voinut keskustella useamman tunnin. Olin tyytyväinen, että Pekka Sauri oli mukana ja jatkoi aiheesta ammattilaisen näkökulmasta. Hän toi esille useita tärkeitä pointteja meille jokaiselle mietittäväksi. Kun tulin kotiin ja katsoin ohjelman Ruudusta, olin ensin melko tyytyväinen ensimmäiseen suoran tv-lähetyksen suoritukseeni, mutta nukkumaan mennessä aloin tavalliseen tapaani miettimään, että jos olisinkin sanout näin tai muotoillut tämän asian noin. Fakta kuitenkin on, että aika oli lyhyt noin syvälle aiheelle ja vaikka olisin muotoillut asiat toisin, olisin silti miettinyt menikö se oikein. 

En ole tavannut Jaria aikasemmin. Kolme päivää sitten puhuin hänen kanssaan puhelimessa yli puoli tuntia ja puhelun jälkeen oli jotenkin niin lämmin olo. Olin juuri avautunut yhdestä elämäni henkilökohtaisimmista ja vaikeimmista asioista ventovieraalle puhelimessa ja vielä lupautunut tekemään sen myös suorassa tv-lähetyksessä, ja se tuntui hyvältä. Siinä vaiheessa en osannut jännittää ja mietin vaan, kuinka iloinen olen että Jari Sarasvuo ottaa juuri tämän asian esille. Jari Sarasvuo todella haluaa keskustella oikeista asioista. Jari on kiistelty persoona mediassa, ja itse olen lähinnä pitänyt niitä kiisteltyjä piirteitä osana hänen brändiään, enkä niinkään osana hänen syvintä olemustaan ihmisenä. Tämä kokemus vahvisti fiilistäni entisestään ja uskon, että skeptisillekkin katsojille välittyi toinen puoli Jarista.

Kaiken muun lisäksi, sain tavata myös muita upeita ihmisiä, jotka tukivat, kannustivat ja inspiroivat. Vesa-Matti Loiri oli yksi heistä, aivan mahtava ja ihana ihminen. Olen vaan niin kiitollinen, kaikesta!

Mustaa mustikkaa

Ooh, tätä päivää olen odottanut! Musta5101:ltä saapui postissa uunituore pullo heidän uusinta uutta käsitiskiainetta. Tiskiaine ja pakkaus on valmistettu Suomessa luontoystävällisistä raaka-aineista ja pullo täyttää tiukemmatkin esteettiset vaatimukset. Hiukan jännitti, miltä tuo mustikka tuoksuu tiskatessa, mutta tuoksu olikin erittäin mieto ja luonnollinen. Siis se tuoksui ihan oikealta mustikalta :) Teholtaan tiskiaine vastaa kutakuinkin Ecoveria, mitä meillä oli keittiössä aikasemmin, mutta on hieman paksumpaa. Nyt alkaa olemaan omankin keittiön varustus kunnossa. Kivan näköinen suihkepullo täydentäisi kokonaisuuden.

Nyt on on tämäkin uutuus lisätty kauppaan, eli täältä voi tilata. Näistä Musta5101-tuotteista saa muuten aika kivoja joululahjoja :)

Saana ja Olli

Eilen saapui paketillinen Saanan ja Ollin Maailman synty-sarjan keittiöpyyhkeitä ja pusseja. Olen jotenkin ihan haltioissani Maailman synty-sarjasta. Siinä on jotain niin puhdasta, suomalaista ja myyttistä ja samaan aikaan se istuu täydellisesti nykypäivään. En ole ihan vielä keksinyt, millaiseen sisustukseen Saanan ja Ollin tuotteet eivät sopisi.

Tuotteet ovat valmistettu eurooppalaisesta hampusta. Saanan ja Ollin toiminta on aidosti läpinäkyvää, ja tuotannon kaikista vaiheista kerrotaan tuotteen lapussa. Jotenkin sekin tuo lisäarvoa tuotteille, että tuotteet ovat valmistettu mm. Aitoo-nimisessä kylässä ja Keikyällä, Saanan ja Ollin kotikaupungin Turun lisäksi.

Koulun ja eskarin syysloma on pakottanut hidastamaan tahtia hieman loppuviikoksi, kun työt täytyy tehdä vähintään kolmen lapsen kanssa. Koneella näpyttely on poikien mielestä mielestä melko turhaa ja tylsää, mutta valokuvaaminen onkin jo ihan eri juttu. Kuvauksiin saa helposti lapset mukaan "auttamaan" kunhan oma kärsivällisyys riittää :)

P.S. Näistä saisi ajattomia ja kivoja joululahjoja suunnilleen kaikille, kodin tyylistä riippumatta, eikö vain? :) Kokoun joulutuotteita ja lahjavinkkejä voi selailla Kokoun joulupuodissa.

Joulufiilistelyä - Saako jo aloittaa?

Olen jouluihminen, myönnän sen, ja olen ehkä vähän ylpeäkin siitä jollain oudolla tavalla. Teen porkkana-, peruna- ja lanttulaatikot mielelläni, leivon joulukakkuja, keitän glögiä, ja teen piparitaikinat itse, koska nautin siitä. Kotimme myös siirtyy jouluaikaan viimeistään marraskuun puolessa välissä - ja ei, en kerkeä kyllästymään siihen ennen joulua. Teen jouluisia kukka-asetelmia. Askartelen paljon, ja vältän krääsän ostamista, mutta välillä myös täydennän joulukoristevarastoja aikaa kestävillä tuotteilla. Satsaan paketointiin, ja valitsen joka vuosi eri teeman jolla paketoin. Poltan kynttilöitä ja kuuntelen joululauluja. Tämä kaikki vie aikaa, ja saa viedäkkin, joten aloitan ajoissa. ja nyt saan vielä työnkin puolesta aloittaa hyvissä ajoin.

Kokouhun avautuu lähiakoina joulupuoti, johon on koottu kaikki koristeista lahjaideoihin. Uutena tuotteena tulee myös lahjakortit Kokouhun ja paketointipalvelu. Kokou siis paketoi myös lahjat valmiiksi, jos asiakas niin haluaa, kierrätyspaperista valmistettuja materiaaleja käyttäen tietenkin (mutta silti pelkistetyn tyylikkäästi).

Muutamia joulutuotteita onkin jo saapunut Kokoulle, vaikka eivät ole näkyvissä kaupassa vielä. Esimerkiksi allaolevat Anna Nygård Designin sälekaihtimista valmistetut joulupallot, kolmessa eri värissä. Ei muovia, vaan kierrätysmateriaaleia, ja ei hajoa kun kissat ja lapset tiputtavat lattialle, mahtavaa! Ensin ajattelin, että valkoinen olisi suosikkini, mutta puujäljitelmä-väri olikin yllättävän hauska. Ihanan keveät pallot tulevat kolmen pallon pakkauksissa ja sopii muuallekkin kuin kuuseen.

Kuvat lainattu ihanalta Anna Nygårdilta :)

HDW on juuri oikeaan aikaan

Helsinki Design Week on juuri oikeaan aikaan syksyllä, kun illat pimenevät ja säät viilenevät, ja olemme avoimia inspiraatiolle ja etsimme jotain piristystä kotiimme. Joskus se tulee ostamalla jotain uutta, joskus se tulee tekemällä itse. Kävin viime viikolla Design Marketissa Kaapelitehtaalla, ja mukaan tarttui yhtä sun toista, muunmuassa tämä Nick Fraserin saviruukku Armas Designilta. Tänään kävin Habitaressa ja inspiraatio ja ihailu muiden töitä kohtaan tunkeutui jo pitkään kestäneen flunssani läpi.

Design Marketilta kulkeutui mukaan myös Everyday Designin metallinen kassiteline, joka on ollut hankintalistalla jo pidempään, ja tarkoitus olisi saada se myös Kokoun valikoimiin. Mieheni nimesi kassitelineen "vänkyräksi", mutta minusta juuri sen keveys ja yksinkertaisuus tekevät siitä sekä kauniin, että käytännöllisen :) Ja jos ne kartonkijätteet saisi nyt vietyä vähän useammin, kun telineestä voi vaan napata kassin mukaan.

Olen myös syksyisessä sisustusvimmassani siirrellyt huonekaluja, siivonnut, karsinut, maalannut, ja rakentanut. Ruokapöydällemme alkoi nyt syksyn myötä uhkaavasti kasaantua yhtä sun toista ruukkua ja kippoa. Olohuoneessa ei kuitenkaan oikein ollut muualla tilaa niille, niin päätin kokeilla rakentaa ikkunoiden alle, ruokapöydän viereen kapean tason. Löysin pihalta vanhan leveän kertopuulankun, joka sattui olemaan valmiiksi oikean kokoinen. Maalasin sen päältä valkoiseksi ja jätin reunat kulahtaneen harmaiksi. Testailin lankkua eri esineiden päälle, että näkisin miltä se näyttäisi lopullisessa paikassaan. Jossain vaiheessa mietin, onkohan ihan turhaa tehdä reikiä seinään kiinnikkeitä varten tai hankkia tasolle jalkoja, kun voin pinota sen alle vaikka lehtiä jaloiksi. Luulin, että omat sisustuslehtivarastot riittäisivät vallan mainiosti toteuttamaan päähänpistoni, mutta ne riitivätkin vain puoleen väliin. Sain onneksi naapureilta ja paikallisen Facebook-kirpparin kautta haalittua loput tarvitsemani lehdet, tosin antajat saattoivat vähän ihmetellä käyttötarkoitusta :) Siinä se nyt on ja jakaa varmasti mielipiteitä, mutta toistaiseksi ainakin tykkään.

Himoitsen juuri ilmestynyttä OK. Omin Käsin-kirjaa, jos siitä saisi lisää ideoita itsetoteutettaviin sisustusprojekteihin. Kesäisin puutarhanhoito on mielestäni ihan parasta ajanvietettä, ja muina vuodenaikoina huomaan, että käsityöt ja itse tekeminen tuovat samanlaista nautintoa.

Skandinaavinen hippityyli?

Luin tänään Pupulandian jutun Kokousta ja häkellyin kauniista sanoista. Tapasin Jennin keskiviikkona A-lehtien pääkonttorilla, Kulosaaressa, vastuullisuusseminaarin yhteydessä, jossa Kokou oli mukana. Jennin kasvoilta loisti iloisuus, enkä ensin tunnistanut häntä. Mietin vaan, että vitsi miten aurinkoinen tyyppi! Seminaarin jälkeen aulassa oli popup-osio, jossa vastuulliset muodin ja sisustuksen yrittäjät, mukaanlukien Kokou, saivat esitellä ja myydä tuotteitaan A-lehteläisille. Olin äärimmäisen otettu Jennin tekstistä, ja havahduin ensimmäistä kertaa siihen, että joku tai ehkä suuri osa ihmisistä (?) liittävät vastuullisuuden, ekologisuuden ja eettisyyden sisutustuksessa hippityyliin. Tai siis olenhan minä varmaan aikasemminkin sen tajunnut, siinä määrin etten halunnut, että Kokoun nimessä olisi sanaa "eko", tms. En halunnut vihreää tai ruskeaa logoon, en halunnut että Kokou olisi tunnettu "eko-kauppana". Vaikka sitähän se tavallaan on. En kuitenkaan ole missään vaiheessa harkinnut, että tuotevalikoimaan tulisi tuotteita, joiden tuotannossa ei olisi huomioitu eettisyyttä ja ekologisuutta. Ne asiat ovatkin jotenkin itsestäänselvyyksiä. Pohdintani tästä johti siihen, että mietin etteikö voisi olla jotain muuta määritelmää (jos määritelmiä kaivataan). Skandinaavinen pelkistetty tyyli on usein ekologista ja eettistä yrittämättäkin, ja silti selkeää, raikasta ja graafista. Olisiko se sitten nykyaikaista, skandinaavista hippityyliä?

Jos mietin hippityyliä, mieleen tulee värikkäät kuosit, hamppu, luonnonmateriaalit, itsetehty, unisiepparit höyhenineen, liukuvärjäys. Kuitenkin tämän kaiken voi nähdä nykypäivän trendeissä, mutta ehkä päivittyneessä muodossa. Ne värikkäät kuosit löytyvät mm. Fyranin paperituotteista (tulossa Kokouhun lähiaikoina) raikkaalla tavalla. Hamppu on paljon ekologisempi materiaali kuin perinteinen puuvilla, mutta Saanan ja Ollin hampputuotteista välittyy kuitenkin puhdas pohjoismainen fiilis (tulossa Kokouhun lähiaikoina). Puu on ajaton ja monimuotoinen materiaali, joilla ei juuri ole rajoja ja sitä löytyy ihan täältä läheltä. Itsetehty on kaunista, ja kädenjälki uniikkia, ja kun itse tekee, voi valita tyylin myös itse. Unisiepparista graafisempi versio on Hanna-Kaisa Kontturin Unisieppari-julisteessa. Liukuvärjäys ei tarkoita seitsemää eri väriä sekoitettuna yhteen läjään, vaan yhdellä värillä voi antaa uuden ilmeen esimerkiksi tyynynpäälliselle liukuvärjäämällä. Räsymattojen nykyaikaa edustaa Eri-Decon kotimaiset, laadukkaat ja selkeät käsinkudotut matot (saa nyt myös Kokousta, näkyy kaupassa ensi viikolla!).

Eli ei, tunnustan, en minäkään ole "hippityylin" perään. Kuten seminaarissakin mainittiin; ennen vastuulliset yrittäjät saattoivat ajatella, että se riittää, että tuote on vastuullisesti valmistettu, ja muotoilulle ei annettu tarpeeksi huomiota. Totuushan on kuitenkin se, että ei kukaan halua tuotetta, joka on ekologinen, jos se ei muuten miellytä. Nämä asiat eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Päinvastoin, monessa tapauksessa tuotteen ekologisuus ja oivallus sen takana tuovat lisäarvoa sille. Se, että Anna Nygård keksi tehdä vanhoista sälekaihtimista selkeän tyylikkäitä pärekoreja on mahtavaa. Korit eivät ehkä olisi yhtä mahtavia, ellei taustalla olisi tämä idea. On kaksi asiaa mistä en tingi Kokoussa, eikä minun tarvitsekkaan, ja ne ovat vastuullisuus ja tyyli. Alla kuvaesimerkkejä omastakin kodistani ja tuotteista, joissa näkyy luonnonmateriaaleja, värejä, käsintehtyä, kierrätysmateriaaleja ja rönsyilyä, mutta hillitysti, skandinaaviseen tapaan.

P.S. Ei hippeydessä mitään vikaa ole, mutta jos pitää selkeämmästä skandinaavisesta tyylistä, se ei tarkoita että tarvitsee tinkiä eettisyydestä tai ekologisuudesta :)

 Rannalta löytynyt kulahtanut puu ja käsinvalettu betoniruukku. Ihania harmaan sävyjä ja rouheutta!

Eri-Decon perinteisin menetelmin käsinkudottuja mattoja. Ajattomia ja raikkaita.

Vanhan ladon hirsistä käsin rakennettu kenkäteline, ja vanha pärekori pehmentävät muuten hiukan kovaa, mustavalkoista vaikutelmaa. Antti Kalevin Pöllö-juliste <3

Käsintehtyä, savea ja puuta. Silti melko raikasta ja skandinaavista, eikö?

Hanna-Kaisa Kontturin tussivedoksesta valmistettu Unisieppari-juliste sohvalla torkuttuja päiväunia varten :)

Saanan ja Ollin kangaspussukoita hampusta Maailman synty-tuotesarjasta. Näitä odottelen innolla omaankin kotiini!

Ameriikan tuliaisia

Vietin lähes koko heinäkuun Yhdysvaltojen itärannikolla, Bostonin liepeillä. Käyn siellä lähes joka kesä sukulaisten ja ystävien luona, ja SoWa Open Marketista Bostonin South Endistä on muodostunut jo pakollinen ohjelmanumero joka kesälle. South End on ennen ollut tehdasaluetta, mutta nyt siitä on muokkautunut rouhean kaunis taiteen, ruoan, sisustamisen ja kulttuurin keskus. Joka kesäsunnuntai SoWa Open Market tarjoaa taidetta, vintagea, käsitöitä, tuoreita kasviksia ja hedelmiä, käsintehtyjä herkkuja, ja paikallisten pienyritysten tuotteita. Alueelle saapuu silloin myös 10-15 autoa, joiden kyljessä olevista luukuista tarjoillaan kaikkea kimaltelevista kuppikakuista vietnamilaiseen keittiöön.

Jos matkalaukku ei rajoittaisi ostoksiani, saattaisin tuoda sieltä kontillisen ihania käsitöitä ja vintage-kalusteita. Tälläkin kertaa tein kuitenkin mahtavia löytöjä, jotka onnistuin raahaamaan Suomeen asti ihan matkalaukussa. Löytämäni vanha General Radio Co:n puulaatikko käy myös tarjottimesta matalien reunojen vuoksi. Sopivasti kulunut, teollisuushenkinen lomakelaatikkopari on harvinaista herkkua. Sen kaltaisia ei tahdo Suomesta löytää ja jenkeissäkin ne viedään käsistä. Kummatkin tuotteet ovat myynnissä Kokoun 2nd Hand-osastolla.

Jouduin lainaamaan SoWa:n kuvia tapahtuman nettisivuilta, koska kamerastani hävisi mystisesti kaikki kuvat Suomeen tultuani. Vein sen jo yhteen liikkeeseen, jossa yrittivät löytää kuvia muistikortilta mutta ilman tuloksia. Täytyy vielä yrittää jotain toista paikkaa, kun en vaan voi hyväksyä että kaikki kuvat kesältä olisivat lopullisesti poissa.

Roxy's Grilled Cheese-toastit vievät toastit uudelle tasolle! (Kuva lainattu täältä)

Kierrätysmateriaaleista tehtyjä lompakoita (Kuva lainattu täältä)

(Kuva lainattu täältä)

Kerran torikortteleissa - Avajaispäivä

Puolen päivän aikoihin odotin jo malttamattomana, joko voisin lähteä vaikka avajaisiin on vielä muutama tunti. Kokou vietti yhteisiä flowup-avajaisia Urbanstoryssa tiistaina RARAn, Camilla Mikaman, ja titiMadamin kanssa. Lisäksi Pläeka & Kesäkaverit ja Paloni viettivät samassa pihassa omia popup-avajaisia samaan aikaan. Torikorttelit ovat mitä kauneimmillaan tällä hetkellä; suuret hortensiat pilkistävät jugendtalojen porteilla ja meri tuoksuu. Tiistaina Goviniuksen talon sisäpiha täyttyi iloisista ihmisistä, sellaisista, jotka arvostavat aitoutta, vastuullisuutta, laatua ja tyyliä. Oli ensin hämmentävää nähdä Kokou, varsin nuori luomukseni, siellä muiden joukossa. Niiden muiden, jotka ovat kokeneempia, ja pidempään toimineita, joita olen joskus netissä surffaillessani ihaillut. (Ja haaveilen edelleen RARAn Lauha-ballerinoista)

Tähän asti olen rakentanut Kokouta työhuoneessani, kotona ja pääosin yksin. Nyt pääsin jakamaan sen kaiken, kohtaamaan ihmisiä, sain palautetta kasvotusten ja kaikki tuntui paljon konkreettisemmalta. Kokou tuntui olevan osana jotain suurempaa. Verkossa toimiessa pyrin, että asiakaspalvelu on henkilökohtaista ja, että sitä ylipäätänsä on. Sähköposteissa en voi kuitenkaan välittää asiakkaalle hymyä tai keskustella syvemmin tuotteen alkuperästä samalla tavalla. Pieni kipinäkin minussa ehkä syttyi, että jos sittenkin Kokou joskus löytäisi pysyvän tilan Helsingistä. Etenkin jos sen tilan voisi jakaa jonkun kanssa, niin että täydentäisimme ja tukisimme toisiamme, ajatus on täysin mahdollinen.

Kotiin tultuani jännitys laukesi, ja tiukka mekko vaihtui verkkareihin samantien. Kävin ylikierroksilla vielä pari tuntia enkä malttanut istua. Uudet ihmiset ja ideat pyörivät päässäni. Kaikki ne asiat jotka haluaisin toteuttaa heti, mutta vuorokauden lyhyys, lapsiperheen arki ja jo olemassa olevat työt eivät anna periksi ihan vielä. Joku joskus sanoi minulle, että yrittäjänä täytyy pysyä kaikki langat käsissä. Ajattelin tekevänä ihmisenä, joka joskus on huomannut olevansa työsuhteessa viidessä eri paikassa samanaikaisesti, että se ei olisi ongelma eikä mikään. Nyt olen ymmärtänyt että oma jaksaminen, kärsivällisyys ja pientenkin asioiden loppuun vieminen huolellisuudella ovat niitä tärkeimpiä lankoja, joista ote saattaa kuitenkin välillä lipsua. Nyt hengittelen, ja hymyilen. Kaikki on juuri niin kuin pitääkin olla. Teen jotain ihanaa, jotain mihin uskon. Matkani Kokoun kanssa on vasta alkanut, ja kaiken ei tarvitse tapahtua heti, vaan juuri tämä hetki on hyvä näin.

P.S. Kokoun flowup-kauppa on auki kesä-heinäkuun Urbanstoryssa osoitteessa Katariinankatu 1, Helsinki ;) Aukioloajat: ma-pe 11-19 ja la 11-16. Verkkokauppa palvelee normaalisti myös kesällä.

Middag-ruokakassi

Törmäsin aikoinaan messuilla Middag-ruokakassikonseptiin, ja tuntematta ideaa sen paremmin ihastuin kassin visuaaliseen ilmeeseen. Valkoinen paperikassi, jossa luki mustalla "middag" oli täydellinen. Pyysin tyhjää kassia itselleni, ihan vaan muistoksi ja keittiön koristeeksi. Myöhemmin tutustuin ideaan tarkemmin; Middag-kassin voin tilata netistä kotiovelleen, joko kolmeksi tai viideksi päiväksi. Kassi sisältäisi raaka-aineet joko kolmeen tai viiteen illaliseen 4 hengelle ja reseptit ruokien tekemiseen. Raaka-aineissa Middag suosii luomua, saatavuuden mukaan. Mikä parasta, vaihtoehdoista löytyi myös kasvisruokakassi. Middagilta voi myös tilata luomuhedelmälajitelman tai Middag express-kassin, joka sisältää valmisruokia. Toimitusalue on melko laaja uudellamaalla ja lisämaksusta kasseja voi tilata normnaalin toimitusalueen ulkopuolelle.

Pari viikkoa sitten seisoin ulkona kadulla ja juttelin naapurin kanssa, kun valkoinen pakettiauto pysähtyi viereeni ja ojensi kassin minulle ja toivotti mukavaa päivänjatkoa. Ensin aloin selittämään naapurille, että kun sain tällaisen testattavaksi siis, että tämä on kolmen päivän ruokakassi, mutta naapuri kertoikin että konsepti on jo tuttu ja hänkin on käyttänyt ruokakassipalvelua joskus. Olinkin siis vaan jäljessä näköjään, kun minulle tämä oli ensimmäinen kerta.

Saamani kassi sisälsi raaka-aineet sitruunaiseen vuohenjuusto-parsapastaan, välimerelliseen kasviskeittoon ja valmiit luomupinaattiletut. Yksi päivä herkuttelua, yksi päivä kevyemmin ja yksi ateria kiireiselle päivälle. Äkkiä nuo ateriat löysivätkin oman päivänsä.

Se, mitä en aikasemmin ollut tullut ajatelleeksi, ja tajusin Middagin ateriaa laittaessa oli se, että ruokakassista ei jää YHTÄÄN hävikkiä. Kaikki määrät on mietitty tarkaan ja pakattu niin, että raaka-aine riittää juuri sen tarkoitukseen. Eli ei tarvitse harmitella niitä kuivuneita ja kellastuneita tuoreyrttien jämiä jääkappissa, joille ei keksinyt käyttöä. Tällöin siis myös maksaa ainoastaan siitä mitä syö, ja Middag-kassin hinta tuntuukin kohtuulliselta.

Entäs maku? Sanoisin, että ruokassi on meille helpoille ja kokeilunhaluisille. Pidin erittäin positiivisena asiana tehdä jotain uutta, mitä en muuten olisi kotona tehnyt. Lopputulokseenkin olin tyytyväinen. Mieheni maku on hieman valikoivampi, ja hänen mukaansa olisin voinut laittaa vähemmän sitruunaa pastaruokaan. Luomupinaattilätyt olivat yllättäen lasten suosikki ;)

Kyllähän sitä voisi tulevaisuudeessakin helpottaa omaa arkeaan Middagin kassilla. Säästyisin alkuviikon kauppareissulta ja ikuiselta pohtimiselta; mitä tänään syödään? - ilman, että joutuisin tinkimään luomusta tai ruoan laadusta. Kuulemani mukaan ateriakassit ovat erittäin suosittuja Ruotsissa, joten ehkä me tulemme hiljaa perässä tässäkin asiassa.

Kokou ja Middag saattavatkin lähiaikoina tehdä tiiviimminkin yhteistyötä, josta kummankin asiakkaiden olisi tarkoitus hyötyä. Siitä lisää lähiaikoina! :)

Puutarhassa

Havahduin viikko sitten siihen, että pihallamme ja terassillamme on jo yli 20 lajia yrttejä, salaatteja, palkokasveja ja vihanneksia, jotka tekevät tuloaan hurjaa vauhtia. Uusi harrastukseni taisi hieman karata käsistä, mutta se vaan on niin koukuttavaa! En ole itse kasvattunut kaikkia lajeja siemenistä, kun innostukseni puutarhaa kohtaan herää yleensä vasta toukokuussa, jolloin on liian myöhäistä alkaa istuttelemaan tiettyjä lajikkeita. Osan taimista olen saanut ystäviltä, osan olen hankkinut pientiloilta luomutoreilta ja -tapahtumista, ja osan olen itse kylvänyt siemistä. Suurin osa taimista on jo siirtynyt kasvimaalle tai kasvulaatikkoon. Ystäviltä saadut tomaatti ja chili kuitenkin pysyvät ruukuissaan ja viettävät yönsä sisällä edelleen.

Dacarrin kumiruukut ovat juuri näille siirrettäville yksilöille hyvä vaihtoehto, koska itse ruukku on hyvin kevyt. Pinta tuntuu ja näyttää hieman nahalta, ilman nahan tuotannon epäeettisyyttä. Dacarrin kumituotteet on valmistettu vanhoista auton- ja traktorinrenkaista. Ne ovat jotenkin hyvin ajattomia, ja löytää paikkansa tilasta kuin tilasta. Etuoven äitienpäivälahjaksi saatu terassihortensia pääsi kahvalliseen keskikokoiseen Dacarr-kumikoriin.

Betoniruukut puolestaan tuovat rouheutta muuten melko puhdaslinjaiseen tilaan. Ne kestävät pakkasta, eli ne voi jättää talveksikin ulos huoletta. Suurempia kokoja voi talvella käyttää myös ulkotulien alustana.

Anna Nygård Designin (AND) valkoiset sälekorit toimivat suojaruukkuina pienille kasveille. Omalla terassilla ne ovet tällä hetkellä basilikan ja korianterin käytössä. AND:in selkeitä ja raikkaita tuotteita on tulossa lisää muutaman viikon sisällä. Uutuuksiin kuuluvat mm. kullan ja hopean väriset korit sekä matalat tarjottimet, joiden päälle voi tehdä asetelman koreista.