Olohuoneen muodonmuutos

Täytyy se vaan myöntää; kyllästyn helposti. Etenkin värit ja kuviot alkavat kyllästyttämään nopeasti. Ja pitäisi joskus luottaa enemmän vaistoon, siihen mitä ensin tuli mieleen, eikä yrittää väkisin keksiä jotain erilaista. Siis ainakin omalla kohdalla. Maalasin rakennusvaiheessa olkkarin suurimman seinän tummanharmaaksi, ja sen jälkeen hieroin hopeaa, hieman kimaltelevaa maalia rätillä koko seinälle. Tykkäsin lopputuloksesta ainakin puoli vuotta, kunnes kyllästyin ja kaipasin jotain pelkistetympää. Tai tykkään kyllä väristä edelleen, mutta noin suurella pinnalla se oli ehkä vähän liikaa. Kun seinä on korkeimmillaan 6 m, sen maalaaminen ei kuitenkaan tuntunut kovin kiireelliseltä aluksi. En edes tiennyt, miten ylettyisin korkeimpiin kohtiin. Nyt 2 vuotta myöhemmin kuitenkin tein sen. Ja tikkailla se onnistui ihan hyvin. Siis jos ei ota huomioon, että siihen meni yli 8 tuntia, maali loppui kesken välillä ja polvet olivat 8 tunnin tikkailla seisomisen jälkeen aivan rikki. Sävyksi valitsin Tikkurilan täyshimmeän Laasti-sävyn. Samalla tuli kitattua vanhat reiät umpeen ja selkeytettyä olkkaria muutenkin. Hyvin ne reiät muuten täyttyi, vaikka ne täytettiin 2 vuotta vanhalla akryylilla ja tasoitteella. Akryyli ei oikein toiminut enää, ja ropisi pois hiotessa, mutta tasoite toimi hienosti, kun vähän sekoitti vettä joukkoon.

Kaipaisin ehkä tuohon epävirallisen työpöydän kohdalle säilytystilaa, kenties mattavalkoista pelkistettyä senkkiä? Aikasemmin ajattelin, etteihän olkkarissa välttämättä tarvitse olla paljoa säilytystilaa, mutta kun sohvanalus on täynnä lautapelejä ja seinien vierustat ovat täynnä epämääräisiä koreja leluja (joita ei enää pitänyt olla alakerrassa), käsitöitä, yms. olisi ihan kiva olla paikka johon ne voisi laittaa. Työhuone siirtyi tässä samassa myllerryksessä yläkerrasta alakertaan, ja makuuhuone yläkertaan eli epäviralliselle työpöydälle olohuoneessa ei välttämättä enää ole tarvettakaan. Toisaalta pidän ajatuksesta, että oleskelutiloissa tehdään asioita, ja on paikka sille tekemiselle. En halua, että aina kun täytyy tehdä jotain pöytää vaativaa täytyisi mennä erilliseen huoneeseen tai vallata ruokapöytä kaikkeen näpertelyyn. Samasta syystä tykkään siitä, että lasten leikki-/pelitila on yläkerrasta avoin alakertaan, koska voimme olla yhdessä siitä riippumatta mitä kukin tekee (ja lelukaaos pysyy ylhäällä jotenkuten). Epävirallisen työpisteen tuoli vaihtui vanhasta tammiviilutetusta muurahaistuolista nettikirppikseltä kympillä ostettuun mustaan pinnatuoliin. Uni-julisteeni siirtyi sopivampaan kohtaan muutaman sentin vasemmalle, ja rakas mökiltä roudattu ajopuuni sai jäädä nurkkaan nököttämään valoketjun kanssa.

Huh, nyt on pahin kaaos alta pois. Seuraavaksi pitäisi tuo "uusi" työhuone ja makkari laittaa kuntoon.

P.S. Ihanaa kun saa taas tulppaaneja!

Ennen:

Nyt: