Mikä kevät?

Aurinko paistaa, linnut laulavat ja kaupat pursuvat narsisseja ja tulppaaneja. Melkein voisi uskoa siis, että on kevät, kunhan pitää katseen jäätyneiden hankien yllä eikä mene ulos. Yleensä tähän aikaan vuodesta kotimme on jo täynnä valkoisia ja keltaisia tulppaaneja, ja rairuohoistutuksia on vähintään yksi joka huoneessa. Tänä vuonna pääsiäistunnelman luominen on jäänyt hieman puolitiehen. Rairuohotkin jäi kylvämättä. En tiedä johtuuko se siitä, etten osaa mieltää tätä vielä pääsiäiseksi ja kevääksi, kun pakkasta on aamuisin vielä 12 astetta, vai onko se vaan unohtunut Kokoun perustamisen aiheuttamilta kiireiltä. Nykyään työpäivät alkavat usein jo aamukahvia juodessa, ennen kuin lapset ovat koulussa ja päiväkodissa. Pikkuhiljaa olohuoneeseen on kuitenkin hiipinyt kevät. Varovainen ja ujo kevät. Ruokapöydän päällä oleva maljakko, jossa on vaaleita freesioita ja muutama oksa toimii myös pääsiäiskoristeena. Sohvalle on ilmestynyt uusi tyyny. Perhoset ovat laskeutuneet seinälle. Pöydällä olevan betonivadin talvinen kynttiläasetelma on vaihtunut keveämpään asetelmaan, jota elävöittää helmililja. 

Kevät on täynnä toivoa ja odotusta. Ehkä jo ensi viikolla hanget väistävät, ja antavat tilaa ensimmäisille itse istuttamilleni tulppaaneille. Ehkä ensi viikolla jokin rohkeampi, värillinen tyyny löytää paikkansa sohvalta. Pian Kokouhunkin saapuu erä ihania betoniruukkuja, jotka inspiroivat istuttamaan terassille kaikenlaista, mikä nyt vielä jäätyisi siellä. Villasukista ja takan lämmöstä tuskin luovun vielä ennen kesäkuuta ;)

Ihanaa pääsiäistä kaikille!